Elokuva- ja tv-alan free­lancer – yrittäjä vai palkansaaja?

Suomen elokuva- ja televisioalan yritykset voi jakaa työllistäjinä kahteen kategoriaan: tuotanto- ja jakeluyhtiöihin, joilla projekteissa on työnantajan tai työn teettäjän rooli ja yksinyrittäjiin, freelancereihin, jotka alansa ammattilaisina tarjoavat edellä mainituille palveluitaan lähinnä työn suorittajan roolissa.

Tämä freelancereiden yksinyrittäjyys poikkeaa monella tapaa perinteisestä palveluyrittäjyydestä. Kyse on pääosin business-to-business -toiminnasta (b-to-b) eli liiketoimintaa harjoitetaan yritysten kesken, alihankintoina ja yhteistuotantoina. Media-alalla valokuvausta tai vastaavia pienimuotoisia keikkatöitä lukuun ottamatta asiakkaina ovat harvemmin yksityishenkilöt. Projektit voivat perustua myös itsensä työllistämiseen, omiin produktioihin, joissa varsinaista asiakassuhdetta ei ole, vaan asiakkaan roolissa ovat projektin rahoittajat. Freelancereiden yksinyrittäjyys ei yleensä tähtääkään liiketoiminnan kasvuun, vaan yrittäjyys on lähinnä oman työllistymisen työkalu.  

Työ media-alalla on projektiluonteista. Lyhyitä työsuhteita ketjutetaan ja töitä saatetaan tehdä samanaikaisesti usealle eri työn tarjoajalle. Pitkäaikaisia palkkasuhteisia työpaikkoja on tarjolla ainoastaan harvoilla suurilla mediataloilla ja myös ne ulkoistavat yhä enemmän työtehtäviään alan freelancereille. Onko projekteissa keikkoja tekevä freelancer sitten yrittäjä vai työsuhteinen palkansaaja? Vastaaminen ei ole ihan helppoa: voi olla jompaakumpaa tai sitten molempia samaan aikaan.

Yrit­tä­jyy­den etuja

Media-alalla yrityksestä on monia etuja. Yritys muun muassa mahdollistaa tekijän oman luovan toiminnan ja itsensä toteuttamisen. Työkeikkojen välisiä työttömyyskausia voi tasoittaa omilla pitkäkestoisilla tuotannoilla, joita on mahdollisuus edistää niinä aikoina, jolloin muuta työtä ei ole tarjolla. Omien produktioiden rahoittaminen julkisin varoin edellyttää kuitenkin omaa tuotantoyhtiötä. Pienimuotoisiin taidetuotantoihin voi toki hakea henkilökohtaisia apurahoja erilaisilta säätiöiltä (mikä myöskin tulkitaan yrittäjyydeksi), mutta valtaosiin alan tukimuodoista tarvitaan tuotantoyhtiö. Sekä Suomen elokuvasäätiön että AVEKin tuotantotukien kriteerinä on vähintään hakijan kirjanpitovelvollisuus. 

Alan työt ovat projektimuotoisia ja lyhytkestoisia, joten pienten yritysten verkostoilla voidaan toteuttaa tehokkaasti erilaisia lyhyitä projekteja samanaikaisesti ilman, että taloudellinen riski muodostuu kenellekään toimijalle yksin liian suureksi. Luotettavat ja joustavat kumppaniyrittäjät, jotka pysyvät aikatauluissa ja budjeteissa myös muuttuvissa tilanteissa ovat sitä arvokkainta verkostoa. Ammatinharjoittajien keskinäinen yritysverkosto lisääkin työllistymismahdollisuuksia, koska projekteissa tarvitaan vastavuoroisesti monenlaista erikoisosaamista.

Laiteinvestointien ja kulujen vähentäminen verotuksessa on selkeää ja hankinnat ovat alv-vähennyskelpoisia. Tekniikaltaan nopeasti kehittyvä ala vaatii lisäksi jatkuvaa kaluston ja ohjelmistojen päivitystä ja kouluttautumista. Nämä kaikki kuuluvat olennaisena osana alan yritystoimintaa eikä niiden verovähennyskelpoisuutta ole tarpeen erikseen selvitellä.

Yrittäjän vapaus. Työsuhteisena tekijä toimii työnantajan direktio-oikeuden alla ja on sidottu työnantajan määräämiin työaikoihin, käytössä oleviin laitteisiin, ohjelmistoihin sekä työtiloihin. Yrittäjä taas määrittelee itse missä, milloin ja mitä työtä tekee. Lisäksi hiljaisimpina kausina voi vaikka kouluttautua tai lomailla ilman, että on tekemisistään tilivelvollinen. Yrittäjyyteen liittyy myös vapaus valita asiakkaansa ja priorisoida tekemisensä omien intressiensä mukaan.

Yrittäjänä, tekijä voi markkinoida palveluitaan julkisesti ja hakea näin uusia työtilaisuuksia. Hän voi rakentaa brändiään ja tehdä palveluistaan tunnistettavia luomalla niille yksilöllisen nimen ja ilmeen. Koska alan työelämä koostuu lähinnä lyhyistä projekteista, se edellyttää aktiivista oman osaamisen markkinointia, asiakashankintaa ja verkostoitumista. Kysyntä on myös kaksisuuntaista eli verkoston laajetessa ja maineen kasvaessa aktiivinen verkosto alkaa toimia myös itseään toteuttavana markkinointijärjestelmänä.

Yrit­tä­jä­ris­ke­jä

Yksinyrittäjällä toiminnan riskit henkilöityvät. Entä jos epäonnistun eikä yritystoimintani kannata? Voinko menettää koko henkilökohtaisen omaisuuteni? Entä jos teen yhteistuotannossa kalliin mokan ja joudun korvausvastuuseen? Mitä tapahtuu, jos sairastun, enkä kykene selviytymään sopimuksieni mukaisista työtehtävistäni? Tällaisiin haasteisiin yksinyrittäjän on kyettävä vastaamaan, vaikka yrittäjyysriskin voisi kuvitella kohdistuvan pikemminkin yritystoimintaan kuin yrittäjään henkilönä.

Henkilökohtaista taloudellista riskiä voi minimoida harkitsemalla tarkoin riskien mahdollisuutta, niiden kokoluokkaa ja ennen kaikkea käytettävää yritysmuotoa, mikäli on vasta aloittamassa yritystoimintaansa. Vastuuvakuutuksen on hyvä kattaa toiminnan todelliset riskit tai mahdolliset oikeudenkäyntikulut. Kollegiaalinen verkosto on taas turvana silloin, kun yksinyrittäjä sairastuu. Yksin ei pärjää: verkostoituminen tuo työtilaisuuksia, pitää tekijän ajan hermolla nopeasti muuttuvassa työelämässä ja luo turvallisuutta omaan yrittämiseen.

Neuvot­te­luis­ta ja sopimuskäytänteistä 

Suoraan kuluttajille suunnatussa palvelutoiminnassa yksinyrittäjä on neuvottelutilanteissa vielä tasavertaisessa asemassa. Asiakkaina ovat yksityishenkilöt ja käsiteltävät summat, vastuut ja riskit kohtuullisen pieniä. Media-alalla sen sijaan b-to-b -neuvottelutilanteissa isolla asiakkaalla on määräävä asema: neuvottelu onkin käytännössä työhaastattelu ja käsiteltävät summat ja vastuut suuria. Kun sopijapuolina ovat vastakkain kansainvälinen mediakonserni ja itsensä yksin yritystoiminnallaan työllistävä freelancer, ei sopimusten sisällöissä juurikaan ole neuvoteltavaa. Neuvottelutilanne on kaikkea muuta kuin tasavertainen. Alan kilpailutilanteen vuoksi kyse on ota-tai-jätä -asetelmasta eikä neuvotteluissa yksinyrittäjällä ole tukenaan ammattiliittoja ja valmiiksi neuvoteltuja työehtosopimuksia. Tosin, onneksi viime vuosien aikana isot alan toimijat ovat sitoutuneet neuvoteltuihin työehtoihin. Ne eivät ensisijaisesti oleta, että työ suoritettaisiin yrittäjästatuksella tai mikäli suoritettaisiinkin, lähtökohtana on useimmiten alan sopimuksia mukailevat ehdot. Pitäytyminen yhteisesti sovituissa raameissa on myös työn tarjoajan etu, koska pelisäännöt ovat kaikille samat ja sopijapuolten osalta selvät. Tämä taas tuo vakautta toimintaan.

Pienemmissä tuotantoyhtiöissä sen sijaan edelleen useimmiten toivotaan, että työ suoritettaisiin oman yrityksen tai laskutuspalvelun kautta. Tällä pyritään säästöihin, mutta taustalla on myös ajatus toimeksiannosta eräänlaisena yhteistuotantona. Pienen tuotantoyhtiön näkökulmasta työsuhteisiin liittyy riskejä: esimerkiksi työsuhteisen tekijän sairastuminen kesken tiukkaan aikataulutetun lyhyen projektin saattaa vaarantaa tuotannon. Varsinkin lyhyet poissaolot ovat haastavia.

Kuka on yrittäjä kenenkin silmissä?

Suomessa ei ole yksiselitteistä määritelmää yrittäjälle. Tämä hankaloittaa keikkailevien freelancereiden asiointia mm. työvoimaviranomaisten ja verottajan kanssa. Yrittäjyys ei ole välttämättä edes oma valinta, vaan kyse on viranomaistulkinnasta. Kevytyrittäjänä laskutuspalvelua hyödyntävä freelancer on verotuksen näkökulmasta palkansaaja, mutta työttömyysturvan näkökulmasta yrittäjä. Ota-tai-jätä -tilanteessa työn teettäjä määrää millaisella statuksella työtä tehdään. Näistä vaatimuksista ja viranomaisten tulkinnoista johtuen keikkaileva media-alan tekijä saattaakin ajautua pakkoyrittäjäksi vasten tahtoaan tai näennäisyrittäjäksi, jossa työn teettäjä välttääkseen työnantajavelvollisuuksiaan ja säästääkseen kustannuksia edellyttää työsuoritukset tehtäväksi yrittäjästatuksella.

Alalle tyypillistä on myös ns. kombityö, jossa pidemmät keikat tehdään työsuhteisina ja lyhyet yrittäjästatuksella. Työttömyys- ja eläketurvan kannalta kombityö on haasteellista. Tekijän olisi tiedettävä, onko hän päätoiminen yrittäjä vai työsuhteinen palkansaaja. Tilannetta ei myöskään helpota se, ettei valinta eläkejärjestelmien välillä ole edes työn teettäjän ja tekijän itse valittavissa, vaan sen määrittävät työ- tai toimeksiantosuhteen tosiasialliset olosuhteet.  

Yrittäjyys ei vaadi yrityksessä toimimista, yrityksen olemassaoloa, y-tunnusta, yrityksen omistamista taikka rekisteröintiä. Keikkaileva freelancer on yrittäjä, mikäli tehtävässä ei toteudu työsuhteen tunnusmerkit. Pelkkä verokortilla työskentely ei vielä tällaiseksi yksin riitä. Tulkinnat ovat tapauskohtaisia. Tästä syystä olisikin tärkeää jo työstä sovittaessa rakentaa toimeksiantosuhde sellaiseksi, että siitä selkeästi käy ilmi, kummalla statuksella työtä tehdään.

Muodol­li­sia yrit­tä­jyy­den tunnus­merk­ke­jä ovat muun muassa:

• Y-tunnus
• Toiminimellä tai yhtiömuodossa toimiminen.
• Pakollisten sosiaalivakuutusten ottaminen.
• Ennakkoperintärekisteriin kuuluminen.
• Muihin rekistereihin kuuluminen.
• Lakisääteisten ilmoitusten tekeminen.
• Toimilupa

Tosia­sial­li­sia olosuh­tei­ta osoit­ta­via tunnus­merk­ke­jä ovat muun muassa:

• Työsopimuksen tai toimeksiantosopimuksen sisältö.
• Työn suorittamisen henkilökohtaisuus tai itsenäisyys.
• Työskentely toisen tai omaan lukuun.
• Työn johto- ja valvontaoikeus.
• Työvälineet, tarvikkeet ja materiaalit.
• Työskentelyn ajankohta.
• Työskentelypaikka.
• Vastikkeen määräytyminen.
• Työn suorittamisesta aiheutuneiden kustannusten korvaaminen.
• Vastuut, takuut ja vakuutukset.
• Irtisanomisen ehdot.
• Toimeksiantojen rajoittaminen, kilpailukielto ja salassapito.

Työsuhde

Työsuhteisen tekemisen tunnusmerkkejä ovat mm. työsopimus, jonka osapuolina ovat työnantaja ja työntekijä sekä työn tekeminen henkilökohtaisesti vastiketta vastaan työnantajan lukuun työnantajan työnjohdollisen valvonnan alaisena. Työsuhteessa oleellista on työnantajan direktio-oikeus määrätä mm. siitä mitä työtä tehdään sekä miten, milloin ja missä tekeminen tapahtuu.  Vastike maksetaan työsuorituksen perusteella, ei valmiista tuotoksesta. Työnantajan direktio-oikeutta rajoittaa työlainsäädäntö sekä työsopimuksessa sovitut asiat, joten sopimuksen laatimisessa kannattaa olla tarkkana.

Yrit­tä­jyys

Yrittäjyyteen viittaa, mikäli korvaus maksetaan valmiin työn tuloksen perusteella. Yrittäjä voi itse valita ottaako työn vastaan ja millaisia töitä tekee. Yrittäjä hinnoittelee itse työnsä ja voi tehdä useita eri projekteja samaan aikaan eri työn teettäjille, asiakkaille. Yrittäjämäisenä piirteenä pidetään myös omien palveluiden julkista markkinointia.

Vuonna 2016 tehdyn määritelmän mukaan yrittäjiä ovat kaikki, jotka tekevät ansiotyötä olematta työ- tai virkasuhteessa. Itsensätyöllistäjät ja omaa työtä tekevät katsotaankin tämän mukaan yrittäjiksi. Tällaisia ovat mm. apurahalla työskentelevät, freelancerit ja esimerkiksi au pairit ja omaishoitajat. Kuitenkin freelancerina tehdyssä työssä saattavat toteutua myös työsuhteen tunnusmerkit, joten tämäkään määritelmä ei ole tekijälle aivan yksiselitteinen: tosiasiallisista olosuhteista johtuen kyse saattaa olla myös ketjutetuista lyhytaikaisista työsuhteista, vaikka työn teettäjiä olisikin vuoden aikana useita. Toisaalta, vaikka yrittäjyyden yhtenä tunnusmerkkinä pidetäänkin useita eri työn teettäjiä, aloittavalla yrittäjällä ei tarvitse olla kuin yksi toimeksiantaja, jos hän on muutoin järjestänyt toimintansa asianmukaisesti yritystoiminnan harjoittamiseksi.

Arvon­li­sä­ve­ro­vel­vol­li­suus

Media-alan yrittäjyys on valtaosin palveluyrittäjyyttä ja sen myötä arvonlisäverovelvollista toimintaa. Arvonlisäverovelvollisuus toteutuu, mikäli liikevaihto ylittää vuodessa 15 000 euroa. Alle 15 000 euron liikevaihtoa pidetään vähäisenä ja sellaisessa tapauksessa alv-rekisteriin ilmoittautuminen on vapaaehtoista. Tämä 15 000 euron raja tulee kuitenkin media-alan palkkatariffien minimejäkin käyttävällä ammattilaisella nopeasti vastaan.

YEL-vakuutus

Yrittäjä on velvollinen ottamaan YEL-vakuutuksen, mikäli hänen yritystoimintansa on jatkunut yhtäjaksoisesti vähintään neljä kuukautta ja yrittäjänä ansaittu työtulo on vähintään 8 261,71 euroa vuodessa (vuonna 2022). YEL-maksu määräytyy YEL-työtulon mukaan ja se on vuonna 2022 alle 53-vuotiaille yrittäjille 24,10% tästä työtulosta. Yrittäjä itse määrittelee oman työtulonsa, mutta lähtökohtana pidetään sellaista vuosipalkkaa, joka maksettaisiin samasta työstä toiselle yhtä ammattitaitoiselle henkilölle kuin yrittäjä itse on. 

Työt­tö­myys­tur­va

Mikäli freelancer tekee keikkaa sekä yrittäjänä että palkansaajana, hänen tulisi työttömyysturvan saadakseen liittyä päätoimensa mukaan joko yrittäjä- tai palkansaajakassaan. Freelanceria pidetään lähtökohtaisesti yrittäjänä. Uudenmaan TE-toimiston mukaan kuitenkin ”joskus saatetaan itse puhua freelancer-työstä, vaikka todellisuudessa tehdään lyhytaikaisia määräaikaisia työsuhteita. Tämän voi selvittää helposti. Jos tekemäsi sopimuksen nimi ei ole työsopimus vaan esim. toimeksiantosopimus, kyse on yritystoiminnasta. Voit tarkistaa palkkalaskelman, peritäänkö sinulta työeläkemaksut ja työttömyysvakuutusmaksut eli työnantajan sivukulut. Jos niitä ei peritä, kyse on yritystoiminnasta. Mikäli kyse on työsuhteessa tehtävästä osa-aikatyöstä tai keikkatyöstä, olet oikeutettu työttömyysetuuteen työttömyysjaksojen ajalta”.

Yrittäjä ei ole oikeutettu palkansaajien työttömyysturvaan, koska työttömyyskorvauksen tarkoituksena ei ole tukea yritystoiminnan aukkoja. Yrittäjä voi liittyä yrittäjien työttömyyskassaan, mutta sieltä korvauksen saaminen edellyttää todistettavasti yritystoiminnan lopettamista. Mielenkiintoiseksi järjestelmän tekee se, miten tietyn ammatin opiskellut ammatinharjoittaja todistaa lopettaneensa ammattinsa harjoittamisen, mikäli hänet pelkästään tosiasiallisten olosuhteiden perusteella tulkitaan yrittäjäksi? TE-toimiston mukaan tähän yleensä riittää oma ilmoitus, todiste mahdollisen YEL-vakuutuksen lopettamisesta tai viimeisin toimeksiantosopimus, josta ilmenee keikan päättymisajankohta.

Sivu­toi­mi­nen yrittäjyys

Työttömyysturvassa yrittäjinä pidetään mm. laskutuspalveluita käyttäviä tekijöitä, mutta toisaalta pienimuotoinen yrittäjyys voidaan tulkita myös sivutoimiseksi, jolloin freelancerkin on oikeutettu palkansaajien työttömyysturvaan. KELAn kriteerinä työttömyysturvalle on se, missä määrin yritystoiminta sitoo tekijäänsä: onko tekijän mahdollista vastaanottaa kokopäiväistä palkkatyötä. Sivutoimisena pidetään työskentelyä, jota harjoitetaan vähintään kuusi kuukautta jatkuneen palkkatyön ohella. Media-alalla on hyvä lisäksi tiedostaa, että yritystoiminnaksi luetaan mm. toiminta laskutuspalveluita hyödyntäen, julkaisupalkkiot ja immateriaalikorvaukset. 

Työt­tö­myys­tur­van työssäoloehto

Työsuhteisella tekijällä työttömyysturva edellyttää palkansaajan työssäoloehdon täyttymistä. Ehtona on, että palkansaaja on ollut vähintään 26 viikkoa palkkatyössä työttömyyttä edeltävän tarkastelujakson aikana ja hän on saanut tänä aikana työehtosopimuksen mukaista palkkaa tai vähintään 1283 e/kk (vuosi 2022) ja hän on työskennellyt vähintään 18 tuntia viikossa. Freelancerin ongelma työttömyysturvan kannalta on se, että lyhyiden työsuhteiden vuoksi työttömyysturvan työssäoloehto 18 tuntia viikossa ei välttämättä täyty. Useammasta työsuhteesta työssäoloehtoa voi kuitenkin kerryttää 40 tuntiin saakka.

Yrittäjällä työttömyysturva edellyttää yritystoiminnan lopettamista, vähintään 15 kuukauden mittaista jäsenyyttä Yrittäjäkassassa ja tänä aikana vähintään 13 573 euron YEL-tuloja (2022).

Hyvä muistaa

• Tee työn tarjoajan kanssa sopimus, josta selkeästi käyvät ilmi työn tekemisen tosiasialliset olosuhteet.
• Tee itse selkeä päätös, oletko päätoiminen yrittäjä vai työsuhteinen palkansaaja.
• Liity päätoimesi mukaan joko palkansaajien tai yrittäjien työttömyyskassaan.
• Mikäli päätät toimia yrittäjänä – tai kevytyrittäjänä laskutuspalvelua hyödyntäen - muista lakisääteisten YEL-vakuutuksen ja ALV-verovelvollisuuden alarajat.

Free­lancer työsuh­tei­se­na palkansaajana

• Työsuhteesta on tehty työsopimus, jonka osapuolina ovat työntekijä ja työnantaja.
• Lyhyetkin keikat voivat olla työsuhteisia, mikäli työnantaja maksaa työnantajan sivukulut: työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksut.
• Työsopimuksesta on hyvä käydä ilmi työnantajan direktio-oikeus eli työnantajalla on oikeus määrätä missä, milloin ja mitä työtä tehdään. 
• Työtä tehdään työnantajan työnjohdollisen valvonnan alaisena.
• Työ on suoritusperusteista eli työn hinta määritellään esimerkiksi tunti-, päivä- tai kuukausipalkalla.
• Mikäli lyhyitä työkeikkoja on useita ja niiden välissä työttömyysjaksoja, työsopimuksista olisi hyvä käydä ilmi työn määräaikaisuus sekä työn päättymisajankohta. Mikäli keikkatyö tulkitaan yrittäjyydeksi, yrittäjyyden voidaan katsoa päättyneeksi työn päättymisajankohtana ja tekijä voi olla oikeutettu palkansaajien työttömyysturvaan. Tämä kuitenkin edellyttää, ettei tekijällä ole voimassa olevaa y-tunnusta taikka YEL-vakuutusta.
• Työsuhteisena tehdyt keikat kerryttävät työttömyyskorvauksen edellyttämää työssäoloehtoa.
• Kevytyrittäjyys luetaan yrittäjyydeksi, vaikka työsuorituksesta saatu vastike maksettaisiinkin palkkana. On hyvä muistaa, että kevytyrittäjänä tehty työ ei kerrytä palkansaajan työttömyysturvan työssäoloehtoa, mutta ei kerrytä myöskään yrittäjäkassan edellyttämää yritystoimintaa.

Lähteet

”Aamulla palkansaaja, illalla yrittäjä”. Suomen Yrittäjät. Uutinen 20.3.2017.

Eläketurvakeskus. Työeläkelakipalvelu Telp.fi.

”Freelancerin työttömyysturva”. Akavan Erityisalat. (www.akavanerityisalat.fi ) Viitattu 14.12.2021.

”Itsensätyöllistäjä vai väliinputoaja?”. YLE / Matias Mäkiranta (yle.fi 1.9.2021).

”Kevytyrittäjyys aiheuttaa edelleen sekaannuksia”. Suomen Yrittäjät. Uutinen 3.9.2021.

Kurki, Jukka, tarkastaja. Etelä-Suomen aluehallintovirasto AVI, työsuojelun vastuualue. (sähköposti 30.11.2021).

Kuronen, Tanja, asiantuntija. Uudenmaan työ- ja elinkeinotoimisto. (sähköposti 19.11.2021).

”Näin paljon sairausloma maksaa – lyhyenkin poissaolon kustannukset pienyrityksen taloudelle suuri kolaus”. OP-Media. Tiina-Mari Haka. 9.2.2018.

Poussa, Liisa: ”Muuttuvan työelämän muuttuva sanasto”. Artikkeli 21.12.2016. Sitra.

Saveljeff, Anne: ”Kevytyrittäjyys on harhaa”. Pääkirjoitus Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto TEME:n Meteli -verkkolehdessä 24.1.2019.

”Sivutoiminen yrittäjyys”. Ukko.fi: Yrittäjyyskoulu. (https://www.ukko.fi/yrittajyyskoulu/sivutoiminen-yrittajyys/) Viitattu 14.12.2021.

Toimihenkilöliitto ERTO ry. (www.erto.fi)

Verohallinto. (www.vero.fi )

”Yrittäjäkäsite”. Erityisalojen toimihenkilöiden työttömyyskassa ETTK. (https://ettk.fi/tietopankki/ansiopaivaraha/yrittajakasite/ ) Viitattu 14.12.2021.

”Yrittäjän ansioturva lyhyesti”. Yrittäjäkassa. (https://yrittajakassa.fi/tietopankki/yrittajan-ansioturva-lyhyesti/) Viitattu 14.12.2021.

”Yritystoiminta ja työttömyysturva”. Työttömyyskassojen Yhteistyöjärjestö TYJ. Viitattu 14.12.2021.