Media- ja tapahtuma-alat ovat toipumassa nopeasti koronan aiheuttamasta poikkeusajasta. Toimintarajoitusten ja massatyöttömyyden jälkeen aloille on muodostunut paikoin huutava työvoimapula. Sen ominaispiirre on, että työnantajat etsivät ensisijaisesti kokeneita ammattilaisia. Sen sijaan työuraansa vasta aloittaville ei ole tarjolla riittävästi heidän kokemukseensa ja osaamiseensa soveltuvia työtehtäviä.
Metropolia Ammattikorkeakoulun Re:act – Nuorten verkostot työelämään -ESR-hankkeessa (2021–2022) on pyritty löytämään käytännön ratkaisuja alojen kohtaanto-ongelmaan. Tavoitteena on ollut yhdistää media- ja tapahtuma-aloilla toimivat työnantajat sekä alle 30-vuotiaat nuoret, jotka etsivät paikkaansa työelämässä. Hankkeessa on autettu nuoria pääsemään palkkatöihin, palkkatuelle tai työkokeiluun alan työpaikkoihin. Samalla nuorilla on ollut mahdollisuus tutustua alalla toimiviin ihmisiin ja oppia ammattialaansa käytännössä. Työnantajilla puolestaan on ollut mahdollisuus löytää itselleen tulevaisuuden työntekijöitä ja kouluttaa heitä omiin tarpeisiinsa. Hankkeen toteutuksen yhteydessä on kertynyt havaintoja ja tietoa toiminnan tueksi ja välitettäväksi eteenpäin tulosten muodossa. Seuraavaksi vedetään yhteen hankkeen tärkeimmät havainnot ja toimintaehdotukset.
Media- ja tapahtuma-alojen työvoimapulaa ja kohtaanto-ongelmaa on käsitelty julkisessa keskustelussa ja julkaisuissa runsaasti muuallakin, eikä tässä kohtaa kannata ryhtyä toistamaan niissä esitettyjä ratkaisuehdotuksia. Sen sijaan on suositeltavaa tutustua muun muassa AV-alan kasvusopimukseen (verkkosivu), Business Finlandin tekemiin Kotimainen av-ala kiihtyvässä muutoksessa -selvitykseen (pdf) ja Tapahtumateollisuuden toimialaselvitykseen (pdf) sekä Tapahtumateollisuus ry:n hallitusohjelmatavoitteisiin (pdf).
Media- ja tapahtuma-alojen tilannekuva
Luovien alojen toimintaedellytykset ovat olleet jatkuvassa muutoksessa viime vuosien aikana. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan alat ovat muodostaneet ennen koronaa lähes 4 % bruttokansantuotteesta (Työ- ja elinkeinoministeriö 2020). Koronapandemian takia etenkin luoviin aloihin lukeutuvan tapahtuma-alan toiminta oli pitkään keskeytyksissä, mikä on vaikuttanut myös alaa opiskelleiden ja alalla aloittavien nuorten työssäoppimiseen ja työllistymiseen. Samanaikaisesti media-alalla ja etenkin audiovisuaalisia sisältöjä tuottavissa yrityksissä on vallinnut työvoimapula, joka on uhannut jo alan kasvumahdollisuuksia. Taustalla kummittelee viime vuosikymmenen koulutusleikkausten pitkä varjo, joka on vaikuttanut siihen, että n. 30–40-vuotiaita keskiportaan ammattilaisia ei ole riittävästi. Koronarajoitusten väistymisen jälkeen myös tapahtuma-ala on alkanut elpyä nopeasti keväästä 2022 alkaen (Tapahtumateollisuus ry 2022) ja työvoimapula on alkanut näkyä myös tapahtumapuolella.
Työvoimapulan ominaispiirre media- ja tapahtuma-aloilla on, että työnantajat etsivät ennen kaikkea kokeneita ammattilaisia. Täysin uusien työntekijöiden rekrytoiminen voidaan kokea tiukassa kilpailu- ja taloustilanteessa riskinä. Alan ammatteihin kasvetaan tyypillisesti työssä oppien, kipuamalla assistenttitason tehtävistä pikkuhiljaa ylöspäin. Uraansa aloitteleville on kuitenkin tarjolla vain rajatusti heille sopivia työtehtäviä ja työpaikkoja. Työnantajilta puuttuu lisäksi osaamista ja aikaa ohjata nuoria työntekijöitä. Toisaalta nuorten mielikuvat ja toiveet alalla työskentelystä eivät aina kohtaa sen kanssa, mitä työnantajat tarvitsevat ja tarjoavat. Niin sanottuja entry level -tason työpaikkoja ja oppilaitosten ja työnantajien yhteistyötä tarvitaan enemmän, jotta nuorten ymmärrys työelämästä olisi realistinen ja urapolku koulusta työelämään ei katkea tai viivästy.
Media- ja tapahtuma-alojen toiminta ja koulutus painottuvat vahvasti pääkaupunkiseudulle ja etenkin Helsinkiin. Suomen taiteen ja kulttuurin työpaikoista 35 % sijoittuu Helsinkiin ja tapahtumateollisuuden työpaikoista jopa 65 %. Työt ovat perinteisesti haluttuja ja kilpailtuja. Alan koulutuspaikkoja on niukasti ja työelämään sijoittuminen on haastavaa. Työvoimapulasta huolimatta alan kärki on kapea ja työllistymisestään voivat olla yleensä varmoja kokeneimmat ammattilaiset. Työllistymisessä verkostoilla, relevantilla työkokemuksella ja hyvillä työnäytteillä on avainasema. Tämä korostaa opintojen aikaisen työharjoittelun ja oikean harjoittelupaikan löytämisen merkitystä: harjoittelun aikana opiskelija pääsee tutustumaan ammattialaansa käytännössä, tekemään työtä oikeassa työelämäympäristössä ja luomaan kontakteja alalla toimivien ihmisten ja yritysten kanssa.
Media- ja tapahtuma-alat ovat suurelta osin projekti- ja pätkätyöluonteisia. Valtaosa työntekijöistä työskentelee freelancer-tyyppisissä työsuhteissa, mikä on etenkin alalla vasta aloittavalle haastavaa. Verkostoilla ja suosittelijoilla on valtava merkitys työntekijöiden rekrytoinnissa, ja ilman soveltuvaa kokemusta ja suositteluja työn saaminen on vaikeaa. Työnantajien näkökulmasta rekrytointi on haastavaa, riskialtista ja aikaa vievää. Rekrytoitavan henkilön osaamisesta ja sopivuudesta työpaikkaan halutaan varmuus. Kun osaaminen on muiden alalla toimivien tiedossa, työkeikkojen saamisen todennäköisyys kasvaa huomattavasti. Osaavasta työvoimasta kilpaillaan, ja parhaat tekijät pystyvät valitsemaan työpaikkansa. Etenkin epävarmassa tilanteessa monet työnantajat luottavat kokeneisiin ammattilaisiin, ja alalla vasta aloittavien työntekijöiden palkkaamisessa nähdään riskejä.
Työsuhteet ovat tyypillisesti lyhyitä, työnantajia on paljon ja töitä tehdään runsaasti myös omien yritysten kautta, toiminimipohjalta tai erilaisten apurahojen, avustusten ja tukien turvin. Työn ja toimeentulon epävarmuus ja kausiluonteisuus ovat tyypillisiä luoville aloille. Henkilön työllisyysstatus saattaa muuttua usein, ja lainsäädännössä on epäjohdonmukaisuuksia, joiden takia freelancereilla ja itsensätyöllistäjillä on riski tipahtaa yhteiskunnan tukiverkostojen läpi.
EHDOTUS: Entry level ‑tason työpaikat
Re:act ehdottaa, että media- ja tapahtuma-alan työnantajat ja oppilaitokset kartoittavat ja tarvittaessa kehittävät työtehtäviä, jotka soveltuvat etenkin alalla aloittaville työntekijöille. Näitä niin sanottuja entry level -tason työpaikkoja tarvitaan, jotta oppilaitoksista valmistuvat nuoret pääsevät nopeammin kiinni työelämään ja tekemään työtehtäviä, joiden osaamisvaatimukset vastaavat nuorten osaamista.
Nuorten osaaminen ja työllistyminen
Media- ja tapahtuma-alojen oppilaitoksista valmistuvat työllistyvät vaihtelevasti koulutuksensa mukaisiin työtehtäviin. Työllisyystilastot ja Re:act-hankkeessa tehdyt työllistymiskyselyt valmistuneille viittaavat siihen suuntaan, että ammattikorkeakouluista ja korkeakouluista valmistuneet siirtyvät työelämään varsin nopeasti valmistumisen jälkeen. Työttömyyttä ja katkoksia urapolussa näyttää olevan enemmän toiselta asteelta valmistuneilla ja toisaalta niillä, jotka pyrkivät alalle ilman muodollista koulutusta. Etenkin koulutusta vastaavaan työhön työllistyminen on edellä mainittujen ryhmien osalta harvinaisempaa.
Re:actiin osallistuneista 80 nuoresta noin 60 prosentilla on ammatillinen tutkinto ja viidesosa on suorittanut lukion. Vain viidennes Re:actin osallistujista on suorittanut ammattikorkeakoulututkinnon, ja näistäkin osalla on jonkin muun kuin media- tai tapahtuma-alan AMK-tutkinto. Nuorten työkokemuksessa ja ammatillisessa osaamisessa on ollut suuria eroja. Osa nuorista on ollut valmis siirtymään suoraan työelämään, osalta taas ovat puuttuneet yleisimmät työelämätaidot ja ammatillinen osaaminen on ollut ohutta. Valtaosa osallistujista on sijoittunut näiden väliin.
Re:actin haastattelemien työnantajien mukaan media- tai tapahtuma-alaa opiskelleiden nuorten osaaminen on pääsääntöisesti hyvällä tasolla ja ajantasaista. Mahdolliset ongelmat työllistymisen kanssa liittyvät verkostojen puuttumiseen, työkokemuksen vähyyteen, elämäntilanteeseen tai ikään ja siitä johtuviin kehityksellisiin syihin. Iän myötä osaaminen ja varmuus lisääntyvät, ja niillä on selkeästi positiivinen vaikutus työllistymiseen. Toisaalta täytyy myös huomata, että luovilla aloilla työskentely ei sovellu kaikille. Monilla nuorilla on epärealistinen, romantisoitu kuva alan työelämästä, ja todellisuus voi iskeä kasvoille rajustikin.
Oma ryhmänsä ovat nuoret, joilla ei ole alan koulutusta lainkaan. Heillä saattaa olla harrastusten kautta kertynyttä osaamista, mahdollisesti myös työkokemusta. Joukkoon kuuluu paitsi hyvin nuoria henkilöitä myös alanvaihtajia, joilla on tyypillisesti aiemmin suoritettu toisen alan tutkinto. Tämän ryhmän kohdalla on ensisijaisesti suositeltu kouluttautumista sekä ammatillisten verkostojen ja identiteetin luomista.
Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilaston mukaan alle 30-vuotiaiden media- ja tapahtuma-alojen tutkintoja suorittaneiden nuorten työttömyys lisääntyi korona-aikana – työvoimapulasta huolimatta. Koronarajoitusten purkamisen jälkeen työttömyys ei ole lähtenyt laskemaan. Toisaalta verkkokysely, jonka Re:act teki Metropoliassa media-, tapahtuma- ja kulttuurialoja opiskelleille, kertoo, että ainakin kyselyyn vastanneet ovat sijoittuneet työelämään varsin hyvin. Vuosina 2019–2021 valmistuneista henkilöistä oli kyselyhetkellä (marraskuu 2021 – tammikuu 2022) koulutusta vastaavassa kokoaikatyössä 62 %, koulutusta vastaavassa osa-aikatyössä 13 %, muun alan kokoaikatyössä 14 % ja muun alan osa-aikatyössä 6 %. Työttömänä tai työelämän ulkopuolella oli 8 % vastaajista. 7 % oli opiskelemassa tai koulutuksessa. 14 %:lla vastaajista oli yritystoimintaa. Kyselyssä sai valita useamman vaihtoehdon, ja luvuissa on jonkin verran päällekkäisyyksiä muun muassa osa-aikatyön, työttömyyden ja yritystoiminnan kohdalla. Vastaajia oli kaikkiaan 105, mikä on noin 42 % kyselyn kohderyhmästä.
EHDOTUS: Kansanopistot
Re:act ehdottaa, että kansanopistojen roolia media- ja tapahtuma-alojen koulutus- ja urapolussa tuodaan selkeästi esille. Kansanopistot ovat turvallisia ympäristöjä tutustua ammattialaan, ja niissä voi nykyään suorittaa esimerkiksi avoimia AMK-opintoja. Kansanopistovuoteen on hyvä liittää myös aktiivista ura- ja opintoohjausta. Joskus kansanopistossa opiskelu voi osoittaa, että media- tai tapahtuma-ala ei olekaan oikea ala. Opintojen hinta voi olla esteenä monille nuorille, ja opintojen rahoitusvaihtoehtoja pitäisi tuoda selkeämmin esille.
Syitä työttömyyden taustalla
Re:actin osallistujien haastattelut, toiminnan havainnointi ja kohderyhmään valikoituneiden nuorten taustat antavat viitteitä siitä, että nimenomaan toisen asteen ammatillisen tutkinnon suorittaneet nuoret ovat suhteellisesti heikommassa asemassa media- ja tapahtuma-alojen työmarkkinoilla verrattuna esimerkiksi ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneisiin. Hankkeessa on pyritty selvittämään, miten nuoret näkevät itse tulevaisuutensa, mihin suuntaan he ovat menossa ja miksi he ovat tällä hetkellä siinä tilanteessa, missä ovat. Miksi he eivät ole siirtyneet koulusta suoraan työelämään?
Ryhmä on hyvin monimuotoinen. Osalla nuorista on jo selkeä suunta ja käsitys siitä, mitä he haluavat tehdä ja miten aikovat tavoitteeseensa päästä. Osa puolestaan vasta hakee (ammatillista) itseään. Ohjauskeskusteluissa tehtyjen havaintojen perusteella vaikuttaa siltä, että ainakin seuraavat asiat hidastavat työelämään siirtymistä ammattiin valmistumisen jälkeen:
Koulutus- ja urapolun hahmottaminen on vaikeaa. Koulutuksen päätyttyä nuoret ovat omillaan ja heidän tulisi joko työllistyä tai hakeutua jatko-opintoihin omatoimisesti. Taito löytää itselle sopivia työmahdollisuuksia vaikuttaa olevan työttömäksi jääneillä nuorilla heikko ja työnhakutaidot ovat puutteelliset. Samoin käsitys erilaisista alan täydennys- ja jatkokoulutusmahdollisuuksista, hakuväylistä ja opiskelumuodoista on suppeaa, minkä seurauksena moni on hakenut vain yhteen paikkaan useita kertoja huonolla menestyksellä. Omien haaveiden ja tavoitteiden tunnistaminen ja niiden muuntaminen ura- ja koulutuspolkusuunnitelmaksi on nuorille itsenäisesti vaikeaa. Re:actissa toteutettujen ohjauskeskusteluiden aikana nuoret ovat sen sijaan hyvinkin nopeasti saaneet kirkastettua ja konkretisoitua suunnitelmiaan. Kokemuksen perusteella voidaan sanoa, että vastavalmistunut nuori tarvitsee ammatillista ja opinnollista ohjausta, jotta työttömyysjaksoilta vältyttäisiin.
Peruskoulussa tehty ammatinvalinta ei ehkä olekaan oikea. Media- ja tapahtuma-ala on kiinnostava ja houkutteleva, mutta todellisuudessa kovaa työtä, tahtoa ja jopa kutsumusta edellyttävä työympäristö. Monelle nuorelle media-alaan liittyvät asiat (musiikki, kuvataide, esiintyminen, sosiaalinen media, elokuvat) ovat olleet innostava harrastus, mutta ammattina ala on hyvin erilainen. Joillekin hankkeen nuorista ala on ollut pettymys ja oman ammatillisen polun suunta alkaa kehittyä vasta 20 ikävuoden jälkeen. Mikäli peruskoulun jälkeen tehty ammatinvalinta ei olekaan ollut oikea, nuoren on vaikea vaihtaa suuntaa, vaikka se olisi urapolun kannalta järkevää. Tämä huomio liittyy sekä niihin, joilla on jonkin muun alan ammatillinen tutkinto mutta kiinnostus media-alaan, sekä niihin, joilla on media- tai tapahtuma-alan koulutus mutta jokin muu ala tuntuukin paremmalta itselle. Asia on hyvä pystyä ottamaan esille ohjauskeskusteluissa tai vastaavissa tilanteissa. Nuorelle täytyy voida olla rehellinen, mutta samalla tulee toimia sensitiivisesti.
Ammatillisen koulutuksen aikana ei ole ehtinyt syntyä riittävän vahvaa ammatillista identiteettiä. Ammatillinen koulutus on verrattain lyhyt, ja valmistuessaan nuori saattaa olla vasta noin 20-vuotias. Ymmärrys työelämästä, työelämätaidot ja ”oman jutun” löytäminen ovat vielä kesken. Työnhaku edellyttää rohkeutta, kykyä tunnistaa osaamistaan ja toisaalta työelämän vaatimusten tuntemista. Verkostojen ja kontaktien puute ja ohut työkokemus vaikeuttavat osaltaan työllistymistä. Kynnys hakea töitä saattaa ylipäätään olla liian korkea, eikä töitä osata hakea tai työllistymismahdollisuuksia edes löydetä.
Nuorella on kiinnostus hakeutua jatkamaan opintoja AMK:ssa tai korkeakoulussa. Koska koulutuspaikkoja on vähän ja tutkintojen vetovoimaluku suuri, useat nuoret jäävät ilman opiskelupaikkaa. Kahden koulutuspolun välitilassa töiden hakeminen ei tunnu mielekkäältä tai koetaan, että osaaminen ei ole alalle vielä riittävää. Välivuodet opintojen välissä kuluvat joko kokonaan tai osittain työttömänä.
EHDOTUS: Eri alojen erityistuntemuksen huomioiminen ura- ja ohjauspalveluissa
Re:act ehdottaa, että nuorten ura- ja ohjauspalveluiden toiminnassa huomioidaan eri ammattialojen vaatima erityistuntemus. Esimerkiksi media- ja tapahtuma-alojen erityisvaatimuksia tunnetaan ura- ja ohjauspalveluissa vaihtelevasti. Asiantuntevalla ohjauksella voidaan nopeuttaa nuorten siirtymistä työelämään ja vähentää vääristä valinnoista johtuvia työttömyys- ja välivuosia.
Välityömarkkinat eivät ratkaise työvoimapulaa
Välityömarkkinoista ei ole merkittävästi apua media- ja tapahtuma-alojen työllisyyden, työvoimapulan ja työvoiman kohtaanto-ongelman ratkaisussa. Re:actissa tehtyjen havaintojen mukaan ko. aloille suuntaavat nuoret tekevät usein osa-aikaista työtä tai keikkahommia, joko omalla alalla tai muilla aloilla. Osa-aikainen työ pääsääntöisesti estää oikeuden työkokeiluun tai palkkatukeen. Aktiiviset ja toimeentuloaan oma-aloitteisesti parantavat nuoret eivät siis voi tarjota työnantajille mahdollisuutta esimerkiksi määräaikaisesti alempiin palkkauskustannuksiin palkkatuen avulla. Tässä mielessä välityömarkkinat eivät helpota vajaatyöllisten nuorten tilannetta, vaikka nimenomaan liian vähäiset työtunnit ovat monessa tapauksessa pääongelma. Vajaatyöllisten nuorten auttaminen työelämään voisi useimmissa tapauksissa olla varsin nopea toimenpide eikä välttämättä vaatisi kovinkaan suurta panostusta julkisista varoista.
Kokonaan työttömiä ja esimerkiksi työkokeiluun tai palkkatukeen oikeutettuja on vain pieni osa nuorista. Tällaiset henkilöt eivät kuitenkaan ole työnantajien näkökulmasta useinkaan kiinnostavia, toisin sanoen ammattitaitoa, koulutusta ja kokemusta ei ole riittävästi ja pitkään työttömänä olleen henkilön rekrytoiminen arveluttaa. Rekrytointi on aina riski, ja vaikka työntekijästä koituisikin vain pieniä suoria (palkkaus)kustannuksia, välilliset kustannukset ja riskit voivat olla suuret muun muassa opastuksen, ohjaamisen ja ammattilaista hitaamman työskentelyn takia. Työn jälkikään ei välttämättä vastaa työnantajan odotuksia.
EHDOTUS: Tukea vasta-valmistuneiden työllistämiseen
Re:act ehdottaa, että työllistämistukien valikoimaan (palkkatuki, työllisyyden kuntalisät) luodaan Kesäseteli-tyyppinen instrumentti, joka voidaan myöntää oppilaitoksista valmistuneille alle 30-vuotiaille nuorille. Sen tulisi olla mahdollisimman yksinkertainen myös työnantajan näkökulmasta, ja sen päätavoitteena olisi helpottaa ensimmäisen työpaikan saamista. Sen tulisi olla mahdollinen kaikille ensimmäistä oman alan työpaikkaa etsiville nuorille, ilman palkkatukeen liittyvää tarveharkintaa. Osa-aikatyön tekeminen ei myöskään estäisi setelin hyödyntämistä. Kokonaistaloudellisesti tämä tulisi todennäköisesti yhteiskunnalle edullisemmaksi sen sijaan, että nuorten työttömyys- tai vajaatyöllisyysjaksot pitkittyvät.
EHDOTUS: Keikkatyön vastaanottaminen turvalliseksi
Re:act ehdottaa, että media- ja tapahtuma-alojen nuoret toimijat perustavat työosuuskuntia madaltamaan keikkatyön vastaanottamisen kynnystä. Osuuskunnan kautta jäsenet voisivat laskuttaa työsuhteisesti tekemiään keikkoja ilman työttömyysturvan menettämisen vaaraa, ja samalla he kerryttäisivät myös ansiosidonnaisen työttömyysturvan työssäoloehtoa. Keikkatöiden helppo laskuttaminen mahdollistaa muun muassa työllisyyden kuntalisän toimeksiantotuen hyödyntämisen, ainakin Helsingissä. Sitä kannattaa hyödyntää, sillä se on erinomainen tapa synnyttää työkeikkoja alalla aloitteleville nuorille. Ne voivat poikia myöhemmin uusia töitä.
Yksi ratkaisumalli ei toimi kaikille
Media- ja tapahtuma-alojen työtehtävät ja työnantajat ovat hyvin heterogeenisiä. Toimintatavoissa on suuria eroja yrityksestä toiseen, alkaen työnimikkeiden sisällöstä aina yrityskulttuuriin. Työnantajan koolla on suuri vaikutus siihen, minkälaisia edellytyksiä sillä on esimerkiksi ohjata ja kouluttaa nuoria työntekijöitä. Yhtä lailla opiskelijoissa ja uraansa aloittavissa nuorissa on eroja. Osa tarvitsee intensiivistä tukemista päästäkseen eteenpäin, toiset puolestaan pärjäävät ja etenevät täysin itsenäisesti. Tämän huomioiminen oppilaitoksissa, työllisyyspalveluissa, neuvontapalveluissa ja työpaikoilla on tärkeää, jotta resursseja voidaan jakaa järkevästi.
Ne nuoret, joilla tulee todennäköisimmin olemaan vaikeuksia työllistyä koulusta valmistumisen jälkeen, pystytään Re:actin havaintojen mukaan tunnistamaan erilaisilla indikaattoreilla. Näistä tärkeimpiä ovat erityisen tuen tarve opiskeluaikana, poissaolot, epäonnistunut työharjoittelu tai työssäoppiminen, motivaation puute ja elämänhallinnan vaikeudet. Tekijöitä, jotka yleensä korjautuvat itsestään ajan myötä tai suhteellisen kevyillä tukitoimilla, ovat nuori ikä, epävarmuus omasta osaamisesta, vähäinen työkokemus oman alan tai muun alan töistä ja varmuuden saaminen oikeasta ammatinvalinnasta. Koulussa tai esimerkiksi nuorten ohjauspalveluissa tapahtuvalla ohjauksella pystyy vaikuttamaan näihin kaikkiin tiettyyn pisteeseen asti. Ohjausresurssia on järkevää kohdistaa ryhmille, jotka siitä eniten hyötyvät. Elämänhallintaan liittyvissä asioissa on tarpeen ohjata nuori alan asiantuntijan luo.
Re:actin kokemukset nuorten kanssa työskentelystä alleviivaavat yksilöllisen ohjauksen tärkeyttä ja tarvetta. Parhaisiin tuloksiin on päästy, kun hanketyöntekijät ovat tutustuneet mahdollisimman hyvin nuoriin ja kumppanityönantajiin. Silloin on pystytty löytämään kullekin nuorelle juuri oikea työpaikka ja suunta osaamisen ja elämäntilanteen mukaan. Myös työnantajapuolella arvostetaan yksilöllistä palvelua. Re:actin kokemusten mukaan rekrytointiasioissa työnantajia ei juurikaan kiinnosta verkostoituminen muiden työnantajien tai palveluiden kanssa, vaan ne tahtovat löytää hyvää työvoimaa ja ovat kiinnostuneet uuden työvoiman kouluttamisesta vain välillisesti. Palkkatukikuviot koetaan yleisesti myös hankaliksi, ja mieluummin palkataan työntekijöitä suoraan palkkatyöhön.
Re:actissa on lisäksi huomattu, että kun työnantajan rekrytointitarpeet on tyydytetty, uusia tarpeita ei tule välttämättä heti. Tämä on yleinen haaste erilaisten työelämäverkostojen ylläpitämisessä, sillä esimerkiksi jossain hankkeessa luotu verkosto vanhenee hankkeen jälkeen suurella todennäköisyydellä nopeasti ja sillä pitäisi olla aktiivinen ylläpitäjä, joka hankkii jatkuvasti uusia kumppaneita. Usein tämä jää toiveajatteluksi, koska vastuunottajia ei löydy. Siksi tulokset ja mallit kannattaa viedä sellaisiin rakenteisiin, jotka jatkavat varmasti toimintaansa ja joiden intresseissä niiden ylläpito on. Re:actin kohdalla tällaisia ovat muun muassa Stadin ammatti- ja aikuisopisto (Virittämö, media-alan perustutkintokoulutus), Helsingin kaupungin nuorisopalveluiden tapahtumapaikka Tiivistämö, Helsingin työllisyyspalvelut ja Metropolian median, muotoilun ja konservoinnin osaamisalue.
Kaikista tärkeintä nuorten työllistämisessä on luoda uskoa nuoren osaamiseen ja madaltaa tämän kynnystä lähestyä työnantajaa. Tämä kaikki vaatii paneutunutta ohjaamista, kontaktiverkostoa ja läsnäoloa, eikä sitä voida toteuttaa nettiportaalina tai opaskirjana. Se vaatii panostusta, myös rahallista. Tai vähintäänkin se vaatii vanhojen rakenteiden muokkaamista niin, että ohjaaminen ja tukeminen on resurssien puolesta mahdollista.
EHDOTUS: Re:actin toimintamalli työllisyyspalveluiden käyttöön
Re:actin kouluttajien tehtävänä on ollut toimia nuorten ja työnantajien tukena työuran käynnistymisvaiheessa, tarjoten yksilöllistä apua työnhakuun, rekrytointiprosessiin ja nuorten ammatilliseen ohjaamiseen. Re:act ehdottaa, että vastaavanlaista mallia ryhdytään kehittämään osaksi työllisyyspalveluiden toimintaa yhteistyössä oppilaitosten kanssa, esimerkiksi työpaikoille jalkautuvien, alan toiminnan tuntevien uraohjaajien tai kouluttajien muodossa. Samalla mahdollistetaan työnantajille työvoiman kouluttaminen näiden erityisiin tarpeisiin. Lisäksi Re:act ehdottaa, että työllisyyspalveluiden asiantuntijat erikoistuvat alakohtaisesti ja asiakaskunta jaetaan asiantuntijoiden kesken toimialan mukaan esimerkiksi niin, että yksi asiantuntija vastaa pelkästään luovien alojen työnhakijoista.
Lähteet
Business Finland. 2021 a. Kotimainen av-ala kiihtyvässä muutoksessa. Pula osaajista kasvun esteenä (pdf). [Viitattu 26.9.2022].
Business Finland. 2021 b. Tapahtumateollisuuden toimialaselvitys (pdf). [Viitattu 26.9.2022].
Kasvusopimus. 2022. AV-alan kasvusopimus (kasvusopimus.fi). Verkkosivu. [Viitattu 26.9.2022].
Tapahtumateollisuus ry:n hallitusohjelmatavoitteet (pdf). 2022. [Viitattu 26.9.2022].
Työ- ja elinkeinoministeriö. 2020. Luovan talouden tiekartta (pdf). Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2020:48. [Viitattu 26.9.2022].
