Kolme peruskysymystä – lähtökohtia Re:act-seurantaan
Re:act on Re:start-hankkeen jatkohanke. Hankeaikana 2018–2020 saatiin hyviä tuloksia työssäoppimisen mekanismeista. Hankkeen aikana puhkesi korona epidemia joka muuttui pandemiaksi. Re:start-hankkeen kolme keskeisintä tulosta, joista rakentuvat seurannan kysymykset.
Suomalaisissa yrityksissä on runsaasti media-alaan liittyviä osaamistarpeita, mutta ne jäävät usein piiloon.
Suurin ongelma on, että yrityksissä ei ole alan ohjausosaamista, ja siksi työssäoppimista ei tapahdu. Ehdotamme, että oppilaitokset ryhtyvät aktiivisesti markkinoimaan työelämälle mahdollisuutta työssäoppimisen suorittamiseen siten, että tarvittava ohjaus tulee koulun puolelta. Tämä tosin edellyttää samalla opettajien nykyistä laajempaa jalkautumista ja verkostoitumista työelämään. Miten tämä voisi onnistua käytännössä?
Työpaikkaohjaajalla on suuri vastuu siitä, että työssäoppiminen onnistuu
Työpaikkaohjaajien oletetaan toimivan opettajien tavoin ja heiltä vaaditaan runsaasti hallinnollista osaamista. Harvalla pienyrityksen työpaikkaohjaajalla on aikaa osallistua koulutuksiin työpaikan ulkopuolella. Hankkeen työelämän edustajien mukaan olisi tärkeää, että työpaikkaohjaajan tehtävä olisi selkeä ja keskittyisi ammatilliseen osaamiseen. Koulun tulisi hoitaa koulutussisältöihin ja hallintoon liittyvät asiat. Ehdotamme, ettätyöpaikkaohjaajien koulutus järjestettäisiin työpaikoilla ja opettajat olisivat aktiivisemmin mukana työssäoppimisjaksoissa. Opiskelijan, opettajan ja työelämän selkeä yhteistyö on olennaisesta siinä, että opintojen keskeyttäminen vähenee ja työssäoppiminen ja työllistyminen onnistuvat. Miten tämä voisi onnistua käytännössä?
Media- ja tapahtuma-alojen työssäoppiminen voi aiheuttaa toimeentulo-ongelmia
Toisen asteen koulutussopimus on lain mukaan palkatonta. Tällöin opiskelijan voi olla mahdotonta tehdä muita töitä, joilla rahoittaa opiskeluaan ja elämäänsä. Työssäoppiminen voi jopa jäädä toteutumatta, jos opiskelijalla ei ole siihen varaa. Työelämäjaksot eivät ole tasavertaisia ammattikorkeakoulun ja 2.asteen opiskelijoiden välillä. Työnantajalla on vaikea tilanne, kun toiset vaativat ja toiset kieltävät korvauksen. Ehdotamme, että koulutussopimuksen aikana sallittaisiin pienehkön korvauksen maksaminen 2. asteen opiskelijalle tai vaihtoehtoisesti mahdollistettaisiin opintotuen saaminen oppisopimuksen aikana. Oppilaitokset alkavat kokoamaan pirstaleista työssäoppimisopiskelua. Miten tämä onnistuisi käytännössä?
