Nuorisotutkimusverkoston vastaava tutkija, Tampereen yliopiston dosentti Tomi Kiilakoski kirjoittaa epävirallisen oppimisen merkityksestä artikkelissaan ”Ilman oppimisen siipiä on mahdotonta päästä lentoon”. Kiilakosken artikkeli on julkaistu 8.4.2021 kouluopetuksen eurooppalaisessa verkkofoorumissa School Education Gatewayssa ja se on käännetty kaikille EU:n virallisille kielille.
Kiilakosken mukaan oppiminen on prosessi, jonka ansiosta pystymme kohtaamaan tuntemattomia tilanteita. Monien ajattelijoiden (mm. Foucault) mukaan meidän tulisi heittää romukoppaan käsitys oppimisesta kontrolloituna ja institutionaalisena toimintana. Kiilakoski kirjoittaa, että olemme oppineet paljon virallisen koulujärjestelmän ulkopuolella ja jatkamme oppimista niin kauan kuin elämme.
Epävirallisen oppimisen merkitys on lisääntynyt kansallisella tasolla kuten myös Euroopan laajuisesti. Kiilakoski luettelee neljä keskeistä megatrendiä, jotka muovaavat maailmaa voimalla:
- Digitalisaatio ja teknologia
- Sosiaalisen median kasvava merkitys: sekä runoutta että propagandaa – tiedon ja potaskan tuottajana
- Työmarkkinoiden muuttuvat vaatimukset
- Globaalinen koronapandemia ja ympäristökriisi.
Sen lisäksi että ne muokkaavat jatkuvasti maailmaa, ne myös lisäävät epävarmuutta. Selviytyäksemme tästä meidän on Kiilakosken mukaan opittava koko ajan lisää. Myös virallisen oppimisen menetelmien on muututtava. Oppiminen ei ole enää ylhäältä alas suuntautuvaa ja hierarkkista – se on oppijakeskeistä ja dialogista.
Kiilakoski kirjoittaa, että epävirallisen oppimisen tulosten tunnistaminen ja validiointi on keskeinen osa osaamisen tunnustamista. Silti epävirallinen oppiminen on yhä taka-alalla oppimissuunnitelmissa. Kiilakosken mukaan hukkaamme voimavaroja, jos emme ymmärrä erilaisten oppimisympäristöjen vaikutuksia.
Uudet tilanteet tuovat tarjottimella mahdollisuuden epäviralliseen oppimisen kehittämiseen. Ja jos jotakin koronapandemiasta voimme oppia niin sen, kuinka meidän on kyettävä selviytymään nopeasti uusista tilanteista.
