Oppisopimus on joustava ja työnmakuinen malli opiskella ammattiin. Seuraavassa jutussa 23-vuotias Robert Simonsuuri pohtii asiaa media-alan opiskelijan näkökulmasta. Robert opiskelee median ja kuvallisen ilmaisun perustutkintoa äänialan yrityksessä, Transmixissä.
Mistä idea?
– Olin pitkään pyörinyt eri työpaikoissa, hakenut yliopistoihin enkä oikein tiennyt mitä tehdä. Isäni keksi, et älä turhaan hae kouluihin, vaan tule töihin oppisopimuksella omaan yritykseen, kun av-ala kuitenkin kiinnostaa. Parhaiten oppii, kun tekee vaan. Hoidetaan tutkinto takataskuun ja katotaan sen jälkeen mitä sitten.
Mitä seuraavaksi?
– Aloin itse selvittää asioita. Mitä oppisopimus tarkoittaa, miten haetaan opiskelijaksi, keneen pitää olla yhteydessä. Löysin Stadin AO:n nettisivuilta artikkelin aiheesta, sieltä löytyi myös yhteystiedot. Soitin, kerroin tilanteeni, keskusteltiin hetki ja sovittiin tapaamispäivä. Media-alan koulutustarkastaja tuli käymään yrityksessä, kävimme läpi yhdessä asioita, työnantaja, koulutustarkastaja ja minä. Teimme suunnitelmaa, miten homma etenee. Sen jälkeen opettaja otti yhteyttä ja kävi yrityksessä, hänen kanssaan laadittiin opintosuunnitelmaa.
– Tavoitteeni on suorittaa koko tutkinto. Ei tämä prosessi maailman helpoin ole ollut, mutta ei myöskään mahdotonkaan. Jos on oma-aloitteisuutta, niin onnistuu kyllä.
Tasaveroinen tiimin jäsen
– Olen ollut kaksi vuotta alalla ja nyt alkaa tuntua siltä, että alkaa lämmetä. Alusta asti on annettu vastuuta ja haastavia tehtäviä, mutta nykyisin niitä tulee selkeästi enemmän. Koen, että mua pidetään hyvänä ja arvokkaana työntekijänä. Alussa voi tuntua, ettei sua oteta tosissaan, mutta kun osoitat että oot tosissas, niin kyllä se huomataan, että haluat oppia. Mutta jos oot työpaikalla ja vaan pyörittelet peukaloita tai oot puhelimella, niin totta kai palautekin on sen mukaista.
– Mulla on nimetty työpaikkaohjaaja, mutta koen että olen oppinut paljon myös muilta. Usein ei tarvitse edes kysyä, kaikki ovat halunneet auttaa. Jokainen haluaa jakaa omia niksejään. Jos on ollut hiljaista, olen tehnyt omia projekteja tai harjoitellut miksaamista nettitutoriaalien kautta. Kenttätyöt tehdään aina kentällä ja ne on aina oikeita keikkoja.
Opinnot etenee
– Oma opettajani Elinan kanssa olemme käyneet läpi mitä osaamista minulta puuttuu, mitä tehdään ja milloin. Viimeksi käytiin läpi olemassaolevaa materiaalia ja miten koostan puuttuvat näytöt. Vielä puuttuu some ja valokuva, sen jälkeen enää ytot (yhteiset tutkinnon osat). Yrittämisopinnot koin tarpeellisina, oli erittäin hyvä harjoitus miettiä yrityksen perustamista.
– Audiopuolta koen osaavani jo aika hyvin. Näytöistä sain palautetta, että osaat jo, mennään eteenpäin. Kuvapuoli on vielä näyttämättä, mutta kesällä kertyi hyvin materiaalia ja uskon, että siinäkin näytöt jo onnistuvat.
– Valokuvaus oli koronan takia etäopetuksena. Olisihan se ollut paljon helpompaa, jos olisi ollut läsnäopetusta. Olen kokenut tämän tosi vaativaksi, itse selvittää ja orkestroida erilaisia tilanteita. Työryhmässä asiat olisivat sujuneet paljon jouhevammin.
Näytöt
– Tein kaksi näyttöä samaan aikaan. Sovittiin Elinan ja ääniopettajan kanssa mitkä näytöt teen. Sen jälkeen kävin tutkinnon osien ammattitaitovaatimukset läpi ja aloin selvitellä mitä materiaaleja käyttäisin. Tein Power Point -esityksen, koostin, linkkasin ja esittelin tuotantoja, joissa olin ollut mukana. Pidin esityksen etänä Teamsissa. Tilaisuuteen osallistuivat opettajat ja työnantajani. Palaute ja arviointi oli samanhenkistä niin työnantajalta kuin opettajaltakin. Palaute oli odotettua, pääasiassa osaan hyvin, mutta en ole vielä mestaritasolla. Arvosanaksi sain 4 ja olen siihen tyytyväinen. Toivoisin, että seuraavat näytöt voisin esittää läsnä, silloin pääsisin näyttämään todellista työtilannetta.
Elämä valmistumisen jälkeen
– Valmistumistavoitteeni on keväällä 2022. Suunnitelma on pysynyt realistisena, valmistumisajankohtaa ei ole tarvinnut koronan takia muuttaa. Päinvastoin, voisin valmistua nopeamminkin, mutta en halua kiirehtiä.
– En oo vielä ihan varma mitä teen valmistumisen jälkeen, on niin monta vaihtoehtoa. Mietin yrityksen tilanteen mukaan. Jos pystyn, jatkan todennäköisesti opintojani. Haluaisin ulkomaille, esim. Britanniaan, Hollantiin tai Jenkkeihin, mutta rahakin ratkaisee. Kotimaisista oppilaitoksista kiinnostaisi Aalto yliopiston äänilinja ja Sibelius Akatemia. Metropolia on myös yksi vaihtoehto.
Terveisiä tuleville työnantajille ja opiskelijoille
– Yrityksessä pitää olla tekemistä riittävästi ja opiskelijan pitää päästä mukaan keikoille, edes seuraamaan, sekin jo opettaa. Opiskelijalle olisi hyvä antaa vastuuta ja välillä vaikeitakin tehtäviä, mutta liikaa ei saa kuormittaa. Nuorilla on myös omat juttunsa ja muu elämä. Nuorten stressinsietokyky on erilainen kuin aikuisilla. Jos asioita on liikaa töissä ja omassa elämässä, tulee helposti burn out. Vaikka vanhemmat ihmiset kuvittelee, että nuorena jaksaa, niin ei välttämättä jaksa.
– Tuleville opiskelijoille haluaisin sanoa, että ole kiinnostunut! Tekemällä oppii, vaikka alussa voikin tuntua vaikealta ja hankalalta, se helpottaa ajan mittaan. Välillä sut laitetaan tilanteeseen, jota sä et osaa, mutta niin tapahtuu. Se on ahdistavaa, mutta niistä tilanteista on vaan pakko selvitä, että pääsee seuraavalle tasolle. Kuvittele olevasi alan ammattilainen. Tee joka kerta parhaasi, se riittää. Tee työsi tosissaan, mutta pilke silmäkulmassa. Arvosta itseäsi!
