Re:act-hankkeessa nyt syksyllä 2021 toivoimme yhteiskunnan olevan avoinna pandemian jälkeen. Toisin kävi. Tapahtuma- ja luovien alojen yritykset ovat olleet edelleen varovaisia. Ne ovat odottaneet viranomaisten päätöksiä koskien tapahtumia. Yritysyhteistyötä kartoitettaessa kokosimme mitä edellinen Re:start-hanke toi esille koulutuksen ja työssäoppimisen ja työpaikkaverkostojen tiellä. Helsingin Sanomien pääkirjoitus 19.8.2021 vastasi hyvin sekä Re:tart- että Re:act-hankkeiden tavoitteisiin ja toimintaan.
Re:act-hankkeen aikana kerättävä tieto vaikuttavuudesta, käytännön toteutuksesta ja työssäoppimisesta sekä työelämän vaatimuksista suhteessa koulutukseen ja työssäoppijan mahdollisuuksiin on yhä keskeistä tietoa. Tietoa tarvitaan työelämälähtöiseen koulutukseen, työllistymiseen, verkostojen luomiseen sekä koulutukseen liittyvään päätöksentekoon. Osaajapula työmarkkinoilla ei ole tullut yllätyksenä hankemaailmaan. Keskustelua aiheesta olemme käyneet eri media- ja tapahtuma-alan oppilaitosten kanssa Suomessa vuosina 2018–2020.
Periaatteessa media- ja tapahtuma-alalla tilanne on verrattavissa ravintola-alaan. Korona-aika on vähitellen nostanut esiin, kuinka merkittävästä kansantaloudellisesta siivusta puhutaan, kun puhutaan tapahtuma-alasta. Tapahtuma-alaa pidetään monesti pienen eliitin työsarkana. Näin ei kuitenkaan ole, vaan tilastot kertovat muuta. Helsingin Sanomat uutisoi aiheesta 3.10.2020. Tapahtumateollisuus ry:n ja Turun yliopiston kauppakorkeakoulun raporttiin perustuva uutinen on luettavissa tämän linkin takaa.
Osaajapula kaipaa ratkaisuja
Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa 19.8.2021 (linkki verkkoversioon) kerrotaan, että talous on lähtenyt kasvuun ennakoitua rivakammin. Työntekijät ja avoimet työpaikat eivät kuitenkaan löydä toisiaan. Ongelma, jota jo kauan on eri tutkimuksissa tuotu esiin, on nyt selkeämpi kuin koskaan. Pahentuvan työvoiman kohtaanto-ongelman takana on korkeana pysyttelevä työttömyys ja samanaikaisesti lisääntyvät työpaikat. Rekrytointivaikeuksia oli viime vuonna 40% :lla työvoimaa hakeneista toimipaikoista (linkki TEM:n analyysista kertovaan Helsingin Sanomien artikkellin 18.8.2021).
Pääkirjoituksen mukaan tutkintojen tilalle tarvittaisiin lisää lyhyempiä, täsmällisempiä ja yrityslähtöisempiä koulutustapoja. Pääkirjoituksessa kysellään, mihin työelämälähtöinen koulutus kouluttaa. Oppisopimuskoulutus etenkin nuorille on ollut vajaakäytössä. Miksi? Täsmäkoulutus ei tunnu juurtuvan Suomeen, vaikka jatkuvasta oppimisesta sekä muunto- ja täydennyskoulutuksesta on puhuttu jo vuosikymmeniä. Miksi?
Miten yhdistää avoimet työpaikat ja sadattuhannet työttömät?
Helsingin Sanomat lähti hakemaan ylläoleviin kysymyksiin vastauksia talouden näkökulmasta. Lehti kysyi 15.8.2021 kolmelta rekrytointialan ammattilaiselta, miten työ löytäisi tekijänsä ja työtön töitä. Asiantuntijat edustavat ravintola- ja rakennusalaa. Artikkelin verkkoversio on luettavissa tämän linkin takaa.
Helsingin Sanomien mukaan samaan aikaan kun monilla aloilla kärsittiin työvoimapulasta, TE-toimistoissa työttöminä työnhakijoina ja erilaisten työllistämistoimenpiteiden piirissä oli heinäkuussa yli 420 000 ihmistä. Henkilöstöyritys Staffpointin kehityspäällikön Mira Elon mukaan ravintola-alan polttavin ongelma on koulutetun henkilöstön puute. Tällä hetkellä alan koulutus kestää 3–4 vuotta. Jokin joustavampi malli pitäisi keksiä nykyisen tutkintomallin tilalle. Alalla työt ovat pääsääntöisesti nk. pätkätöitä. Jos saa työttömyyskorvausta, työtarjouksiin suhtaudutaan kriittisesti. Riskinä on, että sovitettujen tukien muutokset ja päätökset kestävät viikkoja ja kuukausia. Odotellessa rahat loppuvat. Näiden lisäksi on koettu alojen kehnot työolot ja huonot palkat esteeksi. Vuokratyön kautta voisi ottaa kaksi työtä, jotta selviäisi pääkaupunkiseudun elintasosta (asuminen, matkat, perustoimeentulo).
Haastateltujen mukaan myös yrityksillä ja työnhakijoilla olisi opeteltavaa siinä, miten työtehtävistä ja osaamisesta kerrotaan. Ei työntekijä välttämättä tiedä, mitä jokin työnimike sisältää. Se pitää kertoa suoraan ja konkreettisesti. Lisäksi työntekijän pitää kertoa, mitä hän on aiemmin tehnyt ja mitä osaa. Nollan hakemuksen paikkoja ovat erikoisammattitutkintoa vaativat työpaikat. Henkilöstöpalveluyritys Eezyn Mikko Hakkarainen kertoo, ettei anna ihmisten rajata itseään pois jostain tehtävistä. Hän ajattelee, että kun vain lähtee töihin, niin sen jälkeen ovet ovat auki vaikka kuinka pitkälle. Kaikki eivät ole sosiaalisesti lahjakkaita tai rohkeita. Voiko töihin edes päästä, jos ei ole sujuvasanainen eikä ulospäin suuntautunut, ajattelevat monet. Kaikki eivät kuitenkaan työtä saa vaikka kuinka hakevat, silloin on usein kyse kieli- ja työelämätaidoista. Jos ei osaa suomea, ruotsia tai englanti, mahdollisuudet ovat huonot. Eikä saa tehdä katoamistemppuja.
Artikkelissa haastatellun Spring Housen (Staffpoint) liiketoimintajohtaja Sanna Salminen kertoo auttavansa niitä, joiden on kaikkein vaikein työllistyä. Hänen mukaansa työ tekee hyvää mielenterveydelle. Henkilökohtainen palvelu on kallista, mutta jos sillä saadaan vaikkapa yksi työkyvyttömyyseläkkeellä oleva nuori töihin niin se kannattaa. Hän uskoo, että valmentajan pitää olla mukana työhaastattelussa ja myös alussa töissä, ettei kokeilu kaadu ensimmäiseen vastoinkäymiseen puolin eikä toisin.
Miten sitten yhdistää avoimet työpaikat ja sadattuhannet työttömät? Edellä mainittujen asiantuntijoiden mukaan esteinä ovat
- koulutusmallin pituus ja sisältö
- erikoisammattitutkintojen puute
- pätkätyön ja toimeentulotukien byrokratian hitaus
- kehnot työolot ja huono palkka
- katoamistemput ja työelämätaitojen puute
- yritysten ja työntekijöiden selkeä tiedottaminen osaamisen tarpeesta ja aiemmasta osaamisesta
- uusien työntekijöiden ohjaamisen puute työpaikoilla
- erilaiset asenne-esteet työelämässä sekä työnantajalla että työntekijällä.
